Transaktioanalyysi integratiivisena lähestymistapana

Transaktioanalyysin eli TA:n paikka terapia viitekehysten viidakossa on ollut usein esitetty kysymys – mihin se TA oikein kuuluu? Onko se kognitiivista vai onko se psykodynaamista, lyhyttä vai pitkää terapiaa, ryhmä- vai yksilöterapiaa? Vastaus on: TA voidaan nähdä integratiivisena menetelmänä.

Integratiivisen psykoterapian yhdistys toteaa nettisivuillaan:” Integratiivinen lähestymistapa psykoterapiassa on ennen kaikkea ajattelutapa ja työskentelyorientaatio, ei yhtenäinen teoriasuuntaus tai psykoterapiatekniikka. Integratiivisesti työskentelevä psykoterapeutti mieltää, että psyykkisiä ilmiöitä on hyödyllistä tarkastella monesta eri näkökulmasta. ……. Oleellisimpana integratiivisen psykoterapeutin ominaisuutena voidaan pitää integratiivista asennoitumista, joka tarkoittaa avoimuutta ja joustavuutta suhteessa eri psykoterapiateorioihin ja työtapoihin sekä vapautta koulukuntaisesta ajattelusta.”

TA:lla on ollut pitkät perinteet eri terapiamuotojen integroimisessa. Toisaalta integraation voidaan jopa sanoa olevan osa transaktioanalyysin identiteettiä. Transaktioanalyysin perustaja Eric Berne (1910-1970) oli todellinen integroija (Clarkson, 1992).

Transaktioanalyysi itsessään on integratiivinen, koska se ei ole rajoittunut pelkästään intrapsyykkisiin, mielen sisäisiin minätilojen rakenteisiin, vaan tutkii myös sosiaalisia yhteyksiä ja liittoutumia – toimii siltana intrapsyykkisten lähestymistapojen ja pääasiallisesti sosiaalisiin rakenteisiin keskittyvien lähestymistapojen välillä. (Massey, 1989) Transaktioanalyysin voidaan myös nähdä luovan sillan kognitiivisen ja syvyys-psykologisesti suuntautuneen terapian välillä (Schlegel ,1997).

TA on käyttänyt myös muiden viitekehysten menetelmiä. Menetelmällisesti yksi keskeisimmistä transaktioanalyysiin integroiduista ovat olleet Gestalt-terapian menetelmät (English, 1976/1980; Goulding & Goulding, 1976; James, 1977; James & Jongeward, 1971). Käyttäytymisterapioista on sovellettu mm. altistusmenetelmiä. Myös psykodraamaa ja TA:ta on integroitu.

Richard Erskine ja Rebecca Trautmann (1993,1996) kehittivät transaktioanalyyttisen integratiivisen psykoterapian. He keskittyivät transaktioanalyysin minätila psykologiaan, käsikirjoitus teoriaan ja loivat käsikirjoitustunne kehä eli ”racket system” teorian (Erskine & Zalcman, 1979). Se integroi transaktioanalyysia Rogers'n (1951) asiakas-keskeiseen terapiaan ja Perls'n (1944) Gestalt terapiaan. Erskine ja Trautmann tarkoittivat "integratiivisella" prosessia, joka integroi persoonallisuutta: auttaa asiakasta sulauttamaan ja harmonisoimaan minätilojensa sisältöä, lieventämään puolustusmekanismeja, luopumaan elämän käsikirjoituksesta ja ”liittymään uudestaan maailmaan täydellä kontaktilla”. Integratiivinen viittaa myös teorian integraatioon: affektiivisten, kognitiivisten, käyttäytymiseen liittyvien, fysiologisten ja systeemisten lähestymistapojen yhdistäminen psykoterapiaan. (Christoph-Lemke ,1999)

Keskeistä Erskinen ja Trautmannin integratiiviselle psykoterapialle ovat käsitteet minätilat ja käsikirjoitus. Heidän kehittämänsä ”käsikirjoituskehä” (racket system) osoittaa, että transaktioanalyysi integroi erilaisia psykologisia lähestymistapoja: psykoanalyyttisia ja yksilöpsykologisia lähestymistapoja, kognitio ja kommunikaatio psykologiaa, kognitiivis-behavioraalista terapiaa ja systeemisiä lähestymistapoja. Menetelmällisellä tasolla Erskine ja Trautmann katsovat ihmisen toiminnan (kognitiiviset, käyttäytymiseen liittyvät, affektiiviset ja fysiologiset) neljä ulottuvuutta tärkeimpinä väylinä käsikirjoitukseen ja niiden alueiden indikaattoreina, joihin terapian tulisi keskittyä. Terapeuttiset interventiot perustuvat kolmeen terapeuttiseen asenteeseen - kyselyyn, virittäytymiseen (attunement)  ja suhteeseen -  nämä muodostavat pohjan kontaktiorientoituneelle,  suhteeseen perustuvalle integratiiviselle psykoterapialle.

Integratiivisuuden TA:ssa voidaan nähdä perustuvan mm. seuraaviin tekijöihin:

1. Humanistiset arvot.
Berne (1961) katsoi transaktioanalyysin "järjestelmälliseksi fenomenologiaksi".  Fenomenologia korostaa yksilön subjektiivisen kokemuksen merkitystä ohi tulkinnan ja  luokittelun; tämä heijastaa  transaktioanalyysin filosofiaa (olla OK)  ja yksilön kunnioitusta. Berne ei kuitenkaan väheksynyt tuhoavaa potentiaalia ihmisissä (ks. Berne ,1972, kussakin ihmisessä oleva "pikkufasisti").  Berne uskoi henkilön sisäiseen suuntautumiseen kohti terveyttä ja kasvua, jota hän (1971) kuvasi sanalla "Physis" - yleinen luova voima, joka pyrkii kohti kasvua.

2. Helppous, jolla transaktioanalyysi voidaan integroida muihin teorioihin.
Berne,  oli suuntautunut ihmisten välisiin suhteisiin, joka heijastuu mm. hänen käyttämissään käsitteissä  ”ajanjäsentäminen” ,” läheisyys” sekä ”sivelyt”. Hän kutsui tapaamisia kollegoidensa kanssa "sosiaalipsykiatria seminaareiksi”. Hän keskittyi niissä tutkimaan ihmissuhteiden häiriöitä ja suhteessa oloa tarkoituksenaan parantaa juuttumia (impasse).

3. Transaktioanalyysin minätila-teorian pohjalta on kehitetty monia interventio menetelmiä Bernen (1966) ”terapeuttisista operaatioista” (kysely, tarkentaminen, konfrontaatio, selittäminen, valaisu – esimerkkien antaminen, vahvistaminen, tulkinta, kiteytys)  minätila interventio strategioihin, joissa työskennellään Vanhempi, Aikuinen ja Lapsi minätilojen kanssa. Tämä voi olla Aikuisen ”puhdistamista” (decontamination) , integroidun Aikuisen minätilan  luomista, Vanhempi ja Lapsi minätilojen kanssa työskentelyä  - informaation kerääminen, lupien antaminen, hämmennyksen vähentäminen  (deconfusion).

Transaktioanalyysin teoriaa on myös lainattu ja sovellettu joissakin nykyisissäkin terapia suuntauksissa – usein tietämättä niiden alkuperää tai ilmoittamatta lähteitä. Esimerkkinä kognitiivisiin terapioihin kuuluva skeematerapia (kehittäjä Jeffrey Young, 1994), jonka menetelmä ja termistö ovat hyvin lähellä transaktioanalyysia, erityisesti sen Redecision- koulukuntaa. Ja sehän on vain hienoa, että tehokkaat menetelmät leviävät.

                                                                                          
                                                                            Helsinki  12.10.2018
                                                                            Ritva Piiroinen, transaktioanalyytikko PTSTA-P
                                                                            TA Instituutti
                                                                            www.transaktioanalyysi.fi

LÄHTEET:

Berne, E. (1961). Transactional analysis in psychotherapy: A systematic individual and social psychiatry. New York: Grove Press.

Berne, E. (1966). Principles of group treatment. New York: Grove Press

Berne, E. (1971). A layman's guide to psychiatry and psychoanalysis. (Original work published 1947 as The mind in action)

Berne, E. (1972). What do you say after you say hello: The psychology of human destiny. New York: Grove Press.

Berne, E. (1977). Ego states in psychotherapy. In E. Berne, Intuition and ego states: The origins of transactional analysis (P. McCormick, Ed.) (pp. 121-144). San Francisco: TA Press. (Original work published 1957)

Charlotte Christoph-Lemke (1999) The Contributions of Transactional Analysis to Integrative Psychotherapy, Transactional Analysis Journal, 29:3, 198-214.

Clarkson, P. (1992). Transactional analysis psychotherapy. An integrated approach. London: Routledge.

English, F. (1976). Aus meiner eigenen analyse: Zur verbindung von TA und gestalttherapie [From my own analysis: The combination of TA and gestalt therapy]. In F. English, Transaktionsanalyse (pp. 215-232). Hamburg: ISKO Press.

Erskine, R. G., & Trautmann, R. L. (1993). The process of integrative psychotherapy. In B. R. Loria (Ed.), The boardwalk papers: Selections from the 1993 eastern regional transactional analysis association conference (pp, 1-26). Madison, WI: Omnipress.

Erskine, R. G., & Zalcman, M. (1979). The racket system: A model for racket analysis. Transactional Analysis Journal, 9, 5I-59.

Goulding, R. L., & Goulding, M. M. (1976). Injunctions, decisions and redecisions. Transactional Analysis Journal. 6, 41-48.

Integratiivisen psykoterapian yhdistys ry: http://www.integratiivinenpsykoterapia.fi/psykoterapia/

James, M., & Jongeward, D. (197 I). Born to win: Transactional analysis with gestalt experiments. Reading, MA: Addison-Wesley

James, M., and Contributors. (1977). Techniques in transactional analysisfor psychotherapists and counselors. Reading, MA: Addison-Wesley.

Massey, R. F. (1989). Systemic contexts for children's scripting. Transactional Analysis Journal, 19, 186-193.

Perls, F. (1944). Ego, hunger and aggression: A revision of Freud's theory and method Durban, R.A.: Knox Publishing.

Rogers, C. R. (1951). Client-centered therapy. Boston: Houghton Mifflin

Schlegel, L. (1997). Was ist Transaktionsanalyse? [What is transactional analysis?] Zeitschrift fur Transakionsanalyse, 1-2(14),5-30. (Publisher: Junfermann Verlag)

Young, J.E. & Klosko, J.S. (1993, 1994). Reinventing your life.  New York: Plume Books.